Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Opetus:

 

Vierailevien tähtien ratsastustunnit:

Luonamme käy vierailevia opettajia kysynnän mukaan.

 

Pauliinan ratsastustunnit:

Ratsastus tapahtuu asiakkaan omalla hevosella pääsääntöisesti Farmin ratsastuskentällä. Joissain tilanteissa muitakin ympäristöjä voidaan kokeilla, mikäli se edesauttaa ratsukkoa. Esimerkiksi jos hevonen on oikein tahmea, pellollakin on mahdollista mennä.

Ratsastuksen tavoitteena on löytää yhteinen sävel ratsukkona. Ei pelkästään opettaa ratsastajaa. Toki pidetään myös "perinteisiä" ratsastustunteja. Opetuksessa kokeillaan ja hyödynnetään erilaisia koulutustapoja, joista etsitään sopiva vaihtoehto sekä hevoselle että ratsastajalle. 

Opetuksemme sopii sellaisille, joilla on jokin tavoite. Oli se sitten saada entiselle ravurille opetettua jokin tietty asia, suoriutua ratsukkona vaikeammista tehtävistä, oppia itse erilaisia kouluratsastusliikkeitä tai päästä jyvälle uuden ratsun mielenliikkeistä ja oppia näin etenemään yhdessä tavoitetta kohti.

Opetus tapahtuu kerrallaan joko yksittäiselle ratsukolle tai maksimissaan kahdelle yhtäaikaa. Yksittäin ratsastaessa opetus keskittyy koko ajan yhteen ratsukkoon, kahden ratsastajan ryhmässä on mahdollisuus mallioppimiseen, joka voi auttaa suorittamaan tehtävät. 

Mikään opetuksessa ei ole sidottu tiettyyn "tyylisuuntaan", vaan käyttökelpoisimpia asioita voidaan poimia niin lännenratsastuksesta, esteratsastuksesta, ST:sta, "tavallisesta" kouluratsastuksesta jne.

 

Opetuksen kesto on suuntaa-antava, sillä tarkoitus on saada sekä hevoselle että ratsastajalle onnistumisen kokemus. Opetuksen kesto vaihtelee 1-1,5h hevosesta ja ratsastajasta riippuen. Tavoitteesta ja lähtötilanteesta sovitaan etukäteen jolloin käytettävästä ajasta voi jo sanoa jonkinlaista arviota. 

Opetuksen jälkeen pidetään molemminpuolinen palautekeskustelu ja voidaan myös sopia jatkosuunnitelmaa ja "kotiläksyjä", mikäli asiakas niin haluaa.

 

Hinta tutustumistarjouksena 1-1,5h 35€/ ratsukko (sis alv.24%)

 

 

Tietoa:

 

Olen kouluttanut hevosia työkseni vuodesta 2006 ja sitä ennen harrastusluontoisesti. Mukaan on mahtunut monenlaisia hevosia, joista jokaisella on ollut omat erityispiirteensä. 

Mielestäni hevosia ei voi mahduttaa samaan muottiin ja kouluttaa kaikkia aina samalla tavalla. Tiettyyn pisteeseen se voi toimia, mutta mitä vaikeampia asioita hevoselta vaaditaan (fyysisesti tai psyykkisesti), sitä hankalammaksi asiat menevät, ellei hevosen omaa persoonaa oteta huomioon. Hevosilla on myös hyvin erilaiset taustat, jotka vaikuttavat koulutukseen.

Hevosten ammattimaisen kouluttamisen lopetin noin vuonna 2013 saadessani aivovamman, joka esti kyvyn reagoida liikkeisiin tarpeeksi nopeasti. Selkärangan ja tuki-ja liikuntaelinten vauriot estivät notkeuden ja joustavuuden, joita tarvitaan mm. hevosen pukkihyppyissä kyydissä pysymiseen. Tämän jälkeen lopetin vieraiden hevosten kouluttamisen kokonaan. Lopetin myös esteratsastuksen ja myin silloisen kilpahevoseni, jolla sain mm.suomenhevosten Pohjois-Suomen (este)hallimestaruudesta hopeaa.

Parannusjakson jälkeen jouduin rakentamaan kuntoa uudelleen ja ratsastus lähti pikkuhiljaa uudelleen käyntiin fysioterapeutin ja neuropsykologin avulla. Roni-poni on ollut korvaamaton apu kuntoon pääsemisessä, ja Roni on opettanut todella paljon erittäin pienillä eleillä ratsastamista, käsittelyä ja se on ollut koe-eläimenä monen uuden koulutustavan kokeilussa.

Olen kiitollinen että olen saanut ratsastaa monenlaisilla eri hevosilla, ei pelkästään peruskoulutuksessa olevilla ja "ongelmahevosilla", vaan myös vaikeiden luokkien kouluhevosilla. Kaksi eläkeläishevosta Jasu ja Rytty antoivat kokemuksen siitä miltä tietyn liikkeen pitäisi tuntua kun sen tekee oikein. Tarkoituksena onkin, että joskus jossain vaiheessa, kun omat hevoset alkavat olla jo tarpeeksi korkealla tasolla, ne voisivat toimia myös asiakkaiden ratsuina juuri tätä tarkoitusta varten. On mahdollista kokeilla miltä liike tuntuu oikein ratsastettuna ja alkaa näin harjoittelemaan sitä omalla hevosellaan.

Ratsastustunteja olen pitänyt vuodesta 2004 sekä omalla, että muiden talleilla. Valmistuin vuonna 2004 hevosharrasteohjaaksi ja muutama vuosi sen jälkeen  opiskelin ratsastuksenohjaajan tutkintoa etänä. Jätin koulun kuitenkin kesken vähän aikaa ennen loppukokeita usean eri syyn vuoksi.

​ 

 

Ajatuksia:

Ratsastusta voi harrastaa eri lähtökohdista. Osa haluaa harrastaa vain osana liikuntaa tai muuten vain käydä ratsastamassa ilman sen kummempaa tavoitetta. On myös ratsastajia, joilla on tietty tavoite minkä he haluavat saavuttaa. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratsastamisen tarkoitusta. Samalla tavalla kuin oppilaalla, myös opettajalla on erilaisia mieltymyksiä. Yksi haluaa pitää maastoretkiä, toinen pitää enemmän estetunneista ja kolmas alkeistuntien pitämisestä, neljäs mieluiten valmentaa jo kilpailijoita jne. Ei ole huonompaa pitää virkistäviä maastoreissuja kuin valmentaa huippuratsukoita. Tarkoitus on tehdä sitä missä kokee olevansa hyvä ja tekeminen on mielekästä.

Itse opetan mieluiten jo perusasiat osaavia ratsastajia, joilla on tavoite ja he todella yrittävät saavuttaa sitä. Tähän ryhmään kuuluvat usein ovat jo pitkään ratsastustunneilla käyneitä ja ovat hankkineet juuri oman hevosen, tai ovat jääneet yrityksestä huolimatta junnaamaan paikoilleen ja yrittävät päästä eteenpäin kohti tavoitetta tai oman hevosen kanssa on jokin yhteistyökykyongelma.

Suurin palo alkaa pitämään jälleen opetusta on hevosten ja ratsastajan hyvinvointi. Olen nähnyt todella paljon ratsastajia (usein teini-ikäisiä), joilla on ongelmia hevosensa kanssa ja se kärjistyy usein hevosen väkivaltaiseen kohteluun. Näissä tilanteissa ihmisen verenpaine nousee, tulee epäonnistumisen ja turhautuneisuuden tunne ja helpointa on syyttää siitä hevosta. Aina ihminen ei edes ajattele tai ymmärrä sitä, että hän ihan oikeasti syyttää hevosta ongelmista. Kun omistaja joutuu turhautuneisuuden ja siitä johtuvan kiukunpuuskan ja joskus jopa raivon valtaan, nousee hevosenkin kierrokset, se voi alkaa pelkäämään ja toimii vain vaiston varassa, jolloin usein sattuu vahinkoja joko hevoselle tai lähellä oleville ihmisille. Usein hevonen myös muistaa tilanteen jolloin asia kärjistyi ja siitä jää hevosella sekä omistajalle muistijälki.

Olen ollut useita kertoja todistamassa, kuinka hevonen saa kunnolla selkään huonosti menneen ratsastuskerran jälkeen ja varsinkin lastaustilanteet ovat valitettavasti niitä kaikkein pahimpia ja silloin sattuu paljon vahinkoja. 

Olen puuttunut varovasti tilanteisiin sanomalla että voin auttaa, mutta kyky ottaa apua vastaan on ihmisillä erittäin korkea. Kun jokin henkilö on vaikka lastausta yrittänyt tunnin ja tarjoan apua, yleensä saan vastaukseksi vain mulkaisun. Kun ihmiset vielä tappelevat toisen tunnin hevosen kanssa, tilanne alkaa olla mahdoton ja ihmiset sekä on hevonen loukkaantumisvaarassa, apu otetaan ehkä pitkin hampain vastaan " No kokeileppa sitten lesottaja" tai " No siinäpähän laitat kun luulet olevasi jokin jumala".

Näissä tilanteissa, kun riimunnaru vaihtaa kättä, omistaja yleensä purskahtaa joko itkuun, läimäyttää hevosta vielä kerran tai antaa tulla vielä tuutin täydeltä sanoja suustaan. Usein sanon omistajalle rauhallisesti matalalla äänellä, tilaa enempää pahentamatta, että se on ihan luonnollista että voi tuntea olonsa epäonnistuneeksi, voi itkettääkin ja olla paha mieli, mutta kannattaa kuitenkin  muistaa millä tavalla toisille puhutaan. Yleensä omistaja lähtee silloin itkien ja manaten jonnekin itkemään tai muutoin purkamaan pahaa oloaan. Hyvin usein nuoren hevosenomistajan vanhempi, isä tai äiti, on mukana ja on se "järjen ääni", mutta he eivät välttämättä osaa tehdä mitään kun heillä ei ole kokemusta. He kuitenkin usein näkevät tilanteen silti ulkopuolisin silmin, miltä tilanne todella näyttää loppujen lopuksi, vaikka alkuun onkin ollut käsitys, että heidän lapsensa tietää mitä tekee. Vanhemmat osaavat yleensä miettiä olisiko kannattanut sittenkin pyytää apua, tai he joskus ottavatkin hyvin apua vastaan, kun nuori on poissa tolaltaan eikä asia etene (ainakaan positiiviseen suuntaan) ja tilanne alkaa olemaan vaarallinen.

Kun tilanne on saatu hevoselle nollattua, lähden yrittämään. Tässä vaiheessa pyydän purkamaan mahdolliset viritykset, oli ne sitten liinoja maassa repsottamassa trailerin reunasta tai luudat, raipat tai muut "hevosenkoulutusvälineet" , joita hevonen sai maistaa. Kun lähdetään yrittämään vaikka lastausta,  saattaa yleisöä kerääntyä paikalle. Hevosen omistajakin saattaa pikkuhiljaa valua kurkistamaan kuinka Emännän käy. Usein on sillon kovinkin paljon tarjokkaita husuttamaan hevosta eteenpäin, mutta sellainen tilanne täytyy estää, sillä uusi toimintamalli on "ajettu hevoseen sisään". Joskus torjuminen koetaan töykeänä vaikka asiasta sanoisi kuinka hienovaraisesti. Hevonen yleensä kokeilee tapahtuuko sama tilanne uudestaan. Kun hevonen on oppinut uuden toimintamallin aiemman tilalle, on mahdollisuus onnistua.

Kun hevonen esimerkiksi sitten käveleekin hetken ihmeteltyään kuljetuskoppiin, ja luukut saadaan kiinni, yleensä viimeistään silloin ihminen, jolle apua tarjottiin ja joka pitkin hampain tarttui vihaisena tarjoukseen, alkaa selittämisen. Selitys voi olla vaikka jotain tähtien sen hetkisen asennon ja "kyllähän se on nyt oli sulla hyvä laittaa kun minä sen ensin komensin menemään" väliltä. Kiitosta en ole koskaan kuullut kuin korkeintaan siltä nuoren vanhemmalta.

Yhtä kaikki, kuten tuo lastaustilanne, olisi voinut olla estettävissä hevosen omistajan ja hevosen yhteistyökyvyn sujumisella alunperinkin. Kun yhteys hevosen ja hevosen omistajan välillä pätkii, ennemmin tai myöhemmin tulos on huono. Ihmisillä on monesti "kyllä minä osaan"- asenne vaikka oikeasti asiasta ei ole harmainta hajuakaan. Ihmiset vetävät roolin päälleen, vaikka sisimmässä myllertää kuitenkin ajatus että ei pärjääkään. Ihmisellä on ikäänkuin ase itseään vastaan.

Oma ajatukseni on se, että hevosenomistajille, nuorille hevosenomistajille JA heidän vanhemmilleen pitäisi saada jo alustavaa neuvontaa. Alustava apu on yhteistyön ja luottamuksen rakentamista hevosen ja hevosenomistajan välille, sekä itsetunnon nostamista ja samalla omien puutteiden tiedostamista. kykyä huomata missä asiassa tarvitsee apua ja millaista apua. 

Jokainen saa osallistua opetukseen omana itsenään, valkeita pinteleitä joka jalkaan ei tarvita.

 

-Pau-

 

©2019 Farmin - Tila Lapissa - suntuubi.com