Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Villieläimet

 

Villieläimiä on Farmin ympärillä uskomattoman paljon. Vieressä on vesistö, ympärillä pellot ja metsää parin sadan metrin päässä. Tähän on koottu pelastetut villieläimet, joista osalle on ehditty keksiä nimikin. Eläinlääkäriä ja Ranuan Eläinpuistoakin on joskus tarvittu avittamaan näiden eläinten hoidossa.

 

Pieni nimetön

Kuva: Kukapa arvaa mikä tämä pieni nyytti on?

Yksi suloisimmista eläimistä on pieni lumikonpentu, joka nyrkkeili ja rääkyi Helmiä vastaan. Ei ole mitään tietoa mistä lumikko tupsahti rantatielle ja Helmikin pelästyi moista olentoa. Jos olisimme jättäneet pennun sinne, se olisi kuollut hyvinkin äkkiä.

Pentu pääsi pahvilaatikkoon, jossa oli erinäisiä tarpeita ja ruokaa ja vettä. Vaikka lumikko oli tosi suloinen, se haisi aivan hirveälle ja pian koko talon toinen pääty haisi sille. 

Koska lumikko tuntui olevan varsin väsyneen oloinen, soitimme Ranuan Eläinpuistolle miten sitä hoidetaan. Emme osanneet arvioida lumikon ikää, mutta sen pystyi kuulemma katsomaan sen korvia. Korvat olivat hyvin lähellä sen turkkia. Lumikon pennulle olisi pitänyt antaa kissanmaidon korviketta ja vitamiinia, mutta jostain syystä sitä ei sattunut olemaan kaapeissamme.

Veimme pennun sitten eläinpuistolle ja se alkoikin innokkaasti lipittämään ruiskusta annettua maitoseosta. Lumikosta emme ole jälkeenpäin kuulleet mitään, mutta hyvin todennäköistä on, että se kuntoutui ja kasvoi niin isoksi että sen pystyi jossain vaiheessa vapauttamaan tai jäi häkkiin eläinpuistolle.

 

Herra Harakka

Kuva: Harakka juuri pelastettuna

Herra tai Rouva Harakka löytyi tallista. Vielä on mysteeri miten se oli sinne joutunut, sillä kaikki ovet olivat olleet kiinni. Muuta selitystä kulkureitille emme keksineet kuin kissanluukun ulko-ovessa.

Harakka oli varmaan päivän räpytellyt tallissa, sillä se oli hengästynyt. Todennäköisesti se oli myös lentänyt päin ikkunoita. Nappasimme harakan kiinni isolla pyyhkeellä ja kun se oli rauhoittunut, otimme sen käteen ja katsoimme onko siivet ehjät. Siivet olivat kuitenkin kunnossa ja kun harakka oli selvittänyt oman päänsä, päästimme sen menemään. Ensin jännitimme pystyykö se lentämään, sillä se vain tepasteli surkean näköisenä. Yhtäkkiä se kuitenkin pyrähti lentoon ja pääsi taas lentelemään vapaana kuin taivaan lintu.

Pöllähtänyt Pöllö

Kuva: Pöllö odottamassa vapaaksi pääsyä

 

Ikkunassa kopsahti. Aivan kuin siihen olisi heitetty iso lumipallo. Ajateltiin että sen täytyy olla lintu, mutta mikä lintu kun kopsahdus oli niin suuri. Ikkunassa ei kuitenkaan ollut höyheniä, eikä maassa lintua näkynyt. Lähdimme kuitenkin katsomaan ulos, ihan varmuuden vuoksi.

Talon seinää vasten oli mykkyrässä höyhenkasa, josta ei ottanut selvää miten päin lintu oli ja mikä se oli. Kun suoristimme höyhenkasan, oli miltein järkytys. Sehän oli PÖLLÖ!

Eipä ollut pöllöön noin läheltä törmätykkään. Pöllö oli elossa, mutta se vain makasi, joten teimme pahvilaatikkoon reikiä ja laitoimme pöllön sinne. Alle puolen tunnin kuluttua laatikosta kuului rapinaa ja pöllö oli herännyt ja tuntui olevan ihan tolkuissaan. 

Ensimmäisenä piti hakea paksut hanskat. Pöllön kynnet olivat todella terävät ihan uskomattoman voimakkaat! Voin vain kuvitella millaista olisi pidellä jotain huuhkajaa saati kotkaa. Suoristimme ja tunnustelimme siivet ja varovasti heijasimme kättä ylös alas, jotta näimme käyttääkö pöllö siipiään. 

Kun pöllö vaikutti ihan terveeltä, vapautimme pöllön takaisin luontoon. Pöllö istahti heti lämpökeskuksen katolle ja mietimme että pääseeköhän se lentämään yhtään pidempää matkaa. Hetken pällisteltyään maisemia, pöllö nousi kevyesti ilmaan. Ei voisi uskoa että siivet kannattelisivat noinkin isoa pöllöä, vaikka pieni pöllöksi se olikin. Pöllö on kierrellyt siitä lähtien ympäri tonttia ja joskus se istuu tolpan nokassa ilmeisesti katselemassa löytyisikö pellolta hiiriä välipalaksi.

 

Telkkä "Vaakku"

Kuva: Vaakku kylvyssä

 

Pelasimme pihalla sulkapalloa ja yhtäkkiä Helmi alkoi haukkumaan. Portaillamme oli linnunpoikanen. Vesilintu, se kävi selväksi jo räpylöistä ja nokasta. Nappasimme linnun kissankuljetusboxiin ja veimme sen talliin. Silloin varustehuone ei ollut vielä valmis ja karsinaan emme voineet laittaa sitä, koska kissa olisi sen tappanut hetkessä. Päätimme tehdä sille aitauksen pitkistä penkeistä.

Telkän koti oli neliön muotoinen, lattialla sanomalehteä ja kasveja. Telkkä lillui mielelään ammeessa jonka olimme sinne varastosta haalanneet ihan sitä varten. Yritimme syöttää sitä pinseteillä, mutta se ei suostunut syömään. Kilautimme eläinlääkärille ja kysyimme miten sen saa syömään ja mitä sille kannattaa tarjota.

Loppuillan pyydystimme lasten kanssa matoja, jotka olivat todella syvällä maassa kun oli niin kuivaa. Matosaalis laitettiin ammeeseen ja kas kummaa, telkkä alkoi sukeltemaan ja otti kaikki madot pohjasta. Seuraavana päivänä etsimme taas matoja. Matosaalis oli niin olematon, että päädyimme etsimään rantavedestä öttiäsiä. Telkän ruokahalu oli kuitenkin niin suuri, että soitimme taas Ranuan Eläinpuistoon kysyäksemme onko jotain muuta mitä sille voisi tarjota. Vaihtoehtoja olivat: Vapauttaminen luontoon nyt kun se oli saanut varmasti syötyä, viedä eläinpuistoon tai jatkaa hoitamista. Viimeisin oli ylivoimaisesti liian raskasta, joten päädyimme vapauttamaan penikan järveen.

Vapauttaminen oli haasteellisempaa kuin olisi voinut kuvitella. Telkkä kurlasi ihan rantavedessä ja välillä käppäili rantaa pitkin. Se ei suostunut lähtemään! Jouduimme säikyttämään sen kauemmas ja saimme sen kauemmaksi kaislikkoon uimaan. Huonoksi onneksi juuri silloin todella iso hauki hyppäsi vedestä. Telkällä kävi tuuri ja se selvisi hauen hampaista, mutta isäntä mieli haukea päivälliseksi ja illalla menikin jonkin aikaa rannassa kiikareiden ja virvelin kanssa.

 

Kiintynyt kuovi

Kuva: kuovin penikka pyydystettynä

 

Kentällä oli alkuun ruohoa reunoissa ja sinne ilmestyi kuovin poikanen, joka ei meinannut lähteä millään ilveellä pois. Monta kertaa se oli jäädä ruohonleikkurin alle. Kuovi maastoutui heinikkoon ja sitä oli erittäin vaikea nähdä. Emo huusi ja kierteli ympärillä, mutta poikanen karkasi aina jääräpäisesti kentälle, vaikka sen vei hieman kauemmas pellonreunaan, josta emo löytäisi sen. 

©2019 Farmin - Tila Lapissa - suntuubi.com