Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Pienet eläimet:

 

Farmin on pientenkin eläinten koti. Tässä on pieni kertomus sekä virallisessa omistuksessa olevista tai olleista eläimistä.  Muuttaessamma emme voineet kuvitellakaan minkälainen eläinpaljous oli odottamassa luonnossa! Luonnon eläimille piti tehdä aivan oma sivunsa, mutta tässä enemmän tai vähemmän kesyt lemmikit.

 

Lemmikit

 

Saksanpaimenkoira-bordercolliemix Helmi "Helmi, Pömpö"

Kuva: Helmi aikuisena

Kuva: Helmi pentuna

 

Helmi on 4,5-vuotias vahtikoira. Helmi on todella kiltti, mutta varmasti ilmoittaa jos joku tulee. Jos tulija on tuttu kaikki on fine, mutta jos onkin vieras, Helmin haukku on aivan erilainen ja varoittaa vieraasta tulijasta isäntäväkeä. Sisälle taloon Helmi ei päästä vieraita mikäli sille ei sanota että vieras on tervetullut. Helmi ei ikinä ole purrut ketään, mutta on kyllä sen oloinen, että ei tee kutsumattomalla vieraalla mieli kokeilla onneaan.

Helmi on erittän viisas koira ja se on koulutettu avustajakoiran töihin. Virallista avustajakoira titteliä sille ei olla haettu, koska vielä se ei ole ollut ajankohtaista. Helmi tietää työvaljaista milloin aletaan töihin. Helmi osaa mm.ottaa pyykit koneesta, viedä eri huoneisiin ja paikkoihin. Helmi tietää myös milloin kaikki ei ole hyvin ja tulee aivan lähelle ja laittaa päänsä ihmisen olkapäälle.

Helmi ymmärtää paljon sanoja ja osaa lukea hyvin ihmistä. Se on myös hyvin hellyyden kipeä ja rakastaa rapsutusta ja sitä että se saa nuolla... Helmi on oikea nuoluri ja varsinkin lapset ovat sen nuolemauhreja, heillä kun on pää niin sopivalla korkeudella. Joskus Helmi myös vangitsee käden tassuillaan ja nuolee sitten käsiä.

Vaikka Helmi on fiksu ja tottelevainen, silloin kun se lähtee ajattamaan jotain eläintä esimerkiksi lehmää (joka on kiellettyä!), sillä ei tunnu olevan korvia ollenkaan päässä. Nyt olemme kuitenkin huomanneet, että "missä pallo"-sana tehoaa aika hyvin ja Helmi lähtee etsimään pallojaan. Helmillä on tietynlaiset vihreät pallot sellaisia, joita se jäystää kuin purkkaa. Muut pallot sillä ei kauheasti kiinnosta, mutta vihreän pallon puutteessa sekin käy. Helmi kuitenkin hukkaa helposti pallonsa ja se on hukannut 12palloa jonnekin. Keväällä niitä alkaa tupsahtelemaan milloin mistäkin kun ruohoa ei juuri ole ja lumi on sulanut.

Helmin erikoispiirre on sen kummalliset korvat, jotka se saa väännettyä V-kirjaimen muotoisiksi. Välillä korvat on myös kokonaan pystyssä ja välillä päätä pitkin niin kuin kanilla.

Briard Meera "Meera, Möttönen, Mertsi, Piitu"

Kuva: Meera aikuisena

Meera ehti olla meillä 6 vuotta. Ensimmäisenä vuonna kun muutimme tilalle, Helmi ja Meera ottivat jatkuvasti niin paljon yhteen, että toinen koirista piti myydä pois. 

Meera oli kaikkein tottelevin koira mitä olla saattaa, eikä ikinä sille tarvinut ääntä korottaa. Meera oli todella hyvä vahtikoira ja opetti siinä samalla Helmiäkin.

Koska Meera oli niin "helppo" koira ja Helmillä oli uhmaikä silloin eikä se tuntunut tottelevan mitään, niin julmalta kuin se tuntuikin, oli parempi vaikkakin ehkä kamalampi, luopua Meerasta kuin jästipäisestä Helmistä, joka oli kuitenkin niin energinen koira että sen kiertoon joutumisella oli suuri riski. Koska Meera oli rekisteröity, pystyin pitämään sen omissa nimissäni siltä varalta että se oltaisiin myyty eteenpäin, käytännössä Meera oli kuitenkin uuden omistajan oma.

Meera sai ihanan uuden kodin, jota parempaa kotia ei olisi voinut toivoa. Meera ehti olla uudella omistajallaan kaksi vuotta. Meera kuoli kyyn puremaan kun myrkky tuhosi sisäelimet. Parhaimmista hoidoista huolimatta Meera oli pakko nukuttaa pois, sillä se meni niin huonoon kuntoon.

 

Briard Niila Eemeli "Eemeli , Hemuli, Herra Poika"

Kuva: Eemeli edellisen kotimme pihalla

Eemeli oli leppoisa koira, joka oli hyvin epätyyppillinen briard. Eemelissä ei ollut mitään muuta vahtikoiran piirrettä kuin se että se oli ihan kohtalaisen kokoinen. Eemeli oli sellainen oman polkunsa kulkija, eikä sillä kiinnostanut vähääkään mitkään istupaikkamaahankieri-temput. Eemeli oli todella viisas, vähän liiankin, ja pohti mikä on kulloinkin järkevin ratkaisu.

Eemeli vahti lapsia ja makasi aina lasten leikkipaikalla tai jos joku oli yksinään jossain, Eemeli meni katsomaan ettei mitään vahinkoa tapahdu. Eemeli oli todella rauhallinen koira ja tuli toimeen kaikkien muiden koirien kanssa. Eemeli oli innokas matkustaja ja aina kun auton ovi aukesi, se yritti livahtaa autoon. Sitten se kuitenkin keksi, että kun liimaantuu tarpeeksi kiinni autoon ja sitä tulee sääli, hänet nostetaan kyytiin, vaikka olisi vallan mainiosti päässyt itsekin.

Eemeli piti nukuttaa ikuiseen uneen syksyllä 2018 ja se oli todella kova isku koko perheelle ja jopa tuttaville. Eemeli ehti elää 13-vuotiaaksi asti, mutta virtsaputkessa ja muualla kehossa olevat kasvaimet romahduttivat Eemelin vain yhdessä vuorokaudessa.

 

Kissa Maisa "Maituli, Maisa"

Maisa, pieni hiirten hävittäjä oli aika arka kissa jopa monta vuotta. Puolitoista vuotta sitten Maisa kuitenkin rohkaistui ja alkoi jopa pyrkimään ihmisen syliin ja kiehnäsi jalkoja vasten. Vieraiden tullessa se edelleenkin pötkii pakoon ja kun se on varmistanut ettei varmasti ketään vierasta enää ole, se tulee takaisin hiippaillen.

Maisalla oli ruokahalu hukassa ja turkki huonossa kunnossa. Maisalle tehtiin mitä moninaisempia testejä ja tutkimuksia, mutta niistä ei löytynyt mitään. Kun hankimme kanin, Maisa alkoi kesyyntymään ja söi vain yhdessä kanimme kanssa. Pikkuhiljaa Maisa alkoi rohkaistumaan ja söi myös muulloin kuin kanin kanssa. Tämä parivaljakko ei oikein tiennyt pitikö olla kissa vai kani. Maisa söi välillä kaninruokaakin ja kani leikki kanileikkejä Maisan kanssa.

 

Kissa Agentti

 

Agentti ja Maisa saatiin sukulaisilta jo kissojen ollessa pentuja. Agentti ja Maisa olivat samasta pentueesta. Agentti oli rohkea kissa ja aivan nimensä veroinen. Maisa tuli varovasti perässä minne Agentti menikin. Agentti oli oikea sylivauva ja aivan ihana kissanpentu.

Kerran sattui niin, että hevostamme tuli katsomaan eläinlääkäri ja laitoimme potkusuojaksi trukkilavan. Hoidon loputtua siirsimme lavan pystyyn nojaamaan seinää vasten. Juuri kun eläinlääkäri oli lähtenyt, Agentti hyppäsi trukkilavan päälle ja lava kaatui pienen kissanpennun päälle. Agentti kuoli sekunnissa. Tuosta syystä emme enää ikinä laita mitään painavaa nojaamaan seinään tai muutenkaan niin että se voi kaatua. Agentin kuoleman jälkeen Maisa jäi hyvin araksi kissaksi. Agentti oli sen turva kun ne yhdessä hiippailivat tallissa.

Kissa Musta "Musta, Mutsa, Läski Lötkö"

Kuva: Musta keksimässä jekkuja

Kuva: Musta pentuna. Käärivät sitten itsensä sähkölankaan...

Musta tuli meille pentuna tuttavilta. Musta on hyvin itseriittoinen ja tekee jatkuvasti jäynää jollekin. Musta osaa saada haluamansa periksi. Mustan lempipuuhaa on vaania Helmiä nurkan takana ja hypätä sieltä sen eteen "nyrkkeilemään" tai puremaan jalkaa. Mustan pitkän hännän ansioista se on hyvä kiipeilemään, välillä liiankin. Jos Musta pääsee taloon sisälle, se saattaa avata kaapin, jossa on tavaroita ja änkeytyä sinne nukkumaan. Lavuaari on yksi Mustan nukkumapaikoista.

Musta härnää myös Maisaa, ei kuitenkaan ole sarjakiusaaja. Maisa kyllä antaa takaisin jos Musta menee liian pitkälle leikeissään.

 

 

Kanit Loikka ja Tupsu "Loikka, Loikkis, Tupsu,Töyhtö"

Kuva: Loikka ja Tupsu. Loikka etummainen, takana Tupsu

 

Kuva: Loikan ja Tupsun leikkikenttä. Kuvassa vielä verkko paikallaan.

Kun Maisa ei enää ollut kiinnostunut Loikan seurasta, se selvästi tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi, vaikka Loikka sai paljon tekemistä kun teimme sille herkkupiiloja ja se pääsi kaivamaan ja juoksemaan tallissa irti. Ostimme löytöeläintalosta Loikalle kaveriksi suunnilleen samanikäisen pupun. Aluksi verkkoaita piti ne erillään, sillä tappelu olisi ollut melkoista jos ne oltaisiin päästetty suoraan keskenään seikkailemaan.

Totuttelun jälkeen nämä ystävystyivät ja oli mielenkiintoista seurata niiden touhuja. Sisustaminen oli varsinkin Tupsun lempipuuhaa. Kun Loikka kantoi lempi rättinsä kopin katolle, Tupsu kävi sen hakemassa jonnekin ja peitti sen puruilla.

Näistä pupusista jouduimme valitettavasti luopumaan elämäntilanteen muututtua äkisti. Loikka ja Tupsu ovat nyt uudessa kodissaan, jossa ne saavat päivittäin hellimistä ja tekemistä.

 

 

©2019 Farmin - Tila Lapissa - suntuubi.com